Kun valitset ruusun, valitset samalla myös teknologian: omalla juurella kasvavan tai vartetun. Tässä vertailemme rinnakkain kahden ratkaisun etuja ja rajoituksia: elinikää, uudistumista, juurivesoja, istutussyvyyttä, talvenkestävyyttä ja myyntimuotoa. Näytämme, milloin omajuurinen ruusu on vähäriskisempi ja milloin perusrunko voi olla perusteltu valinta. Millainen kompromissi sopii sinun puutarhaasi?
Ruusuntuotannossa on maailmanlaajuisesti yleistynyt kaksi päämenetelmää:
Tämä menetelmä on pitkään käytössä ollut, luonnollinen lisäämistapa, joka on levinnyt kaikkialle maailmaan. Kasvi on kokonaan alkuperäistä lajiketta, joten juurista kukkiin asti kaikki osat ovat geneettisesti samanlaisia.
Tämä teknologia on tullut erityisen suosituksi Euroopassa viimeisen 40 vuoden aikana. Siinä valitun lajikkeen verso vartetaan toiselle perusrungolle, tyypillisesti kurtturuusulle tai muulle villiruusulle.
Molemmilla ratkaisuilla on ollut oma roolinsa puutarhaviljelyn historiassa, mutta jos etsit pitkäikäistä, luonnollista ja helppohoitoista ruusua, omajuurisen ruusun edut kannattaa tuntea.
Omajuurisen ruusun vahvuuksia ovat luonnollisuus, pitkäikäisyys, helppo hoito ja täysi koristearvo. Harrastajapuutarhurille se on vakaampi, ennustettavampi ja kestävämpi valinta.
Vartettu ruusu on klassinen, mutta kompromisseja sisältävä tuote, joka levisi aiempien logististen ja viljelyteknisten vaatimusten takia. Nykyisin se väistyy yhä useammin omajuurisen ruusun tieltä.
Omajuurinen (pistokastaimena lisätty) ruusu | Vartettu ruusu (perusrungolla) |
|---|---|
| Lisäystavan ydin | |
| Lajikkeen omasta versosta juurrutettu kasvi; juuristo on samaa jalolajiketta. | Jalolajikkeen silmu/verso liitetään erilliseen perusrunkoon (usein villiruusuun); juuristo kuuluu perusrungolle. |
| Geneettinen rakenne | |
| Yksi yhtenäinen geneettinen aines: juurista kukkiin sama lajike. | Kaksi geneettistä kokonaisuutta yhdessä: perusrunko + jalolajike; perusrunko vaikuttaa erityisesti kasvuvoimaan ja sopeutumiseen. |
| Pitkän aikavälin elinikä | |
| Oikealla hoidolla vuosikymmenten elinkaari; kykenee jatkuvaan uudistumiseen. | Keskimäärin lyhyempi elinkaari; varttokohta on herkkä, mikä lisää kuoleentumisriskiä (sää, mekaaniset vauriot, pakkanen). |
| Uudistuminen pakkasvaurion jälkeen | |
| Vahva: jos maanpäällinen osa vaurioituu, kasvi versoo lajikepuhtaana juurenniskasta ja tyveltä. | Rajoitetumpi: jos jalolajike vaurioituu, uudistuminen on epävarmaa; usein perusrunko lähtee kasvuun (villiverso). |
| Kasvutapa (habitus) | |
| Luonnollisempi, pensasmaisempi rakenne; tyviversot uusiutuvat jatkuvasti. | Versonta painottuu varttokohtaan ja sen läheisyyteen; ajan myötä tyvi paljastuu, kasvu venyy ja muodostuu “kruunumainen” rakenne. |
| Villiversojen muodostuminen | |
| Ei perusrunkoa, joten klassista villiverso-ongelmaa ei ole. | Tyypillinen riski: perusrunko versoo maan alta/varttokohdan alapuolelta; versot on poistettava säännöllisesti, muuten ne syrjäyttävät jalolajikkeen. |
| Talvenkestävyys ja talvisuojaus | |
| Yleensä vakaampi: pakkasvaurioiden jälkeenkin versoo lajikepuhtaasti. Äärimmäisessä kylmyydessä tilapäinen suoja on hyödyllinen. | Varttokohta on pakkasarka; usein se vaatii talvisuojauksen ja oikean istutussyvyyden turvalliseen talvehtimiseen. |
| Istutussyvyys – käytännön merkitys | |
| Juurenniska sijoitetaan maanpinnan tasolle; tavoitteena on vahvan oman juuriston ja tyviversojen uusiutumisen tukeminen. | Ammattilaiskäytännössä varttokohta sijoitetaan usein maanpinnan alapuolelle pakkassuojan ja tukevuuden takia. |
| Leikkaus ja nuorentaminen | |
| Helposti nuorennettavissa: vanhat versot voi poistaa tyveltä, kasvi uusiutuu juurenniskasta. | Voidaan nuorentaa, mutta rakenne on sidotumpi varttokohtaan; pensaan muodon ylläpito vaatii enemmän huomiota. |
| Yhtenäisyys ja ennustettavuus pitkällä aikavälillä | |
| Korkea: lajike kasvaa omalla juurellaan, kasvu on vakaata ja “omannäköistä”. | Vaihtelevampi: perusrunko ja kasvupaikka yhdessä vaikuttavat kasvuvoimaan ja reaktioihin; voi olla herkempi hoidon vaihtelulle. |
| Myyntimuoto ja kausittainen saatavuus | |
| Usein ruukkukasvina, juuristo hyvin kehittynyt; istutusajankohta joustava (pakkasettomana aikana). | Usein paljasjuurisena, lepotilassa myyntiin tuleva; tyypillinen istutusaika on syksy ja aikainen kevät (myyntimuodosta riippuen). |
| Logistiikka ja esikäsittely (tyypillinen) | |
| Ruukussa kasvatettu, jatkuvasti kasvava taimisto; kasvi saapuu “elävänä” ja kasvussa. | Paljasjuurisella materiaalilla on tavallista pitää kasvi lepotilassa (kylmävarastointi) ja suojata kuivumiselta; nämä teknologiat palvelevat kaupan jakeluketjun vaatimuksia. |
| Kenelle erityisen suositeltava? | |
| Puutarhurille, joka suunnittelee pitkälle ja haluaa kestävän, helpommin ylläpidettävän ruusun, joka uudistuu lajikepuhtaasti tyveltä. | Klassisen paljasjuurisen ruusun ystäville sekä kohteisiin, joissa perusrungon etuja hyödynnetään tietoisesti (kasvupaikka, viljelytekniikka, lisäysmateriaalin tarjonta). |
Autamme mielellämme tekemään päätöksen yllä olevan vertailun pohjalta.
Näissä asioissa voimme auttaa sinua nopeasti ja täsmällisesti:
Lähetä kysymys sähköpostitse Tai kirjoita suoraan: [email protected]
PharmaRosa® Omajuuri – uusi aikakausi
Ruusuntuotannon uusi sukupolvi.
